Seurakuntien toimintaan osallistuu vuosittain tuhansia ihmisiä vauvoista ikäihmisiin. Peruslähtökohta on se, että ihmiset voivat kokea kaikentasoista turvallisuutta eri tapahtumiin ja tilaisuuksiin osallistuessaan. ”Turvallisuuden puutetta on kaikkialla, missä esiintyy tai koetaan jonkinlaista uhkaa ja vaaraa.” Turvattomuuden kokemus johtaa helposti siihen, että seuraavaa osallistumiskertaa ei tule. Turvallisuudesta huolehtiminen koskee sekä toimintaan osallistuvia että työntekijöitä. Oikeus kaikentasoiseen turvallisuuteen koskee kaikkia.
Kirkkohallitus on julkaissut uuden asiakirjan Turvallinen seurakunta, joka korvaa aiemmat dokumentit. Turvallinen seurakunta -ohjeistuksessa turvallisuus käsittää enemmän kuin vain seurakuntien leiri- ja retkitoiminnan. Asiakirja painottaa, että: ”huomioidaan fyysinen, henkinen, hengellinen, sosiaalinen, emotionaalinen ja seksuaalinen turvallisuus.” Jos aiemmin turvallisuuskysymykset ja turvallisuusasiakirjat suunnitelmineen on mielletty kasvatuksen työalan ja erityisesti rippikoulutyöhön kuuluviksi ”kuvioiksi”, niin viimeistään nyt myös muiden työmuotojen tulee perehtyä dokumenttiin ja ryhtyä asianmukaisiin toimenpiteisiin.
Asiakirjassa todetaan, että ”seurakunnan viikkotoimintaa, tapahtumia sekä leiri- ja retkitoimintaa säätelee kuluttajaturvallisuuslaki”. Tämä tarkoittaa sitä, että sillä taholla, joka tarjoaa palveluja (tässä tapauksessa seurakunta) tulee olla riittävät ja ajantasaiset tiedot palvelusta ja siihen liittyvistä riskeistä. Riskien arviointi niveltyy toiminnan suunnitteluun. Yhteinen etukäteissuunnittelu mahdollistaa myös sen, että osallistujille, ja tarpeen mukaan heidän huoltajilleen, pystytään jakamaan mahdollisimman tarkasti etukäteisinformaatiota esimerkiksi leirillä tapahtuvista aktiviteeteistä. Velvoite tarkan etukäteisinformaation antamisesta perustuu kuluttajaturvallisuuslakiin, joten sitä ei voi jättää tekemättä. Tiedot on lisäksi annettava kirjallisesti, ”jollei erityisistä syistä muunlainen tiedonanto ole tarkoituksenmukaisempaa.” Alle 16-vuotiaiden toimintaan osallistuvien kohdalla tulee toimia, kuten aiemminkin, erityisen huolellisesti: mitä tietoa pyydetään, kuka tietoja käsittelee jne. Suuririskisiä ohjelmia tai tapahtumia varten on erikseen pyydettävä alle 18-vuotiailta osallistujilta huoltajan suostumus. Tällaisiksi Turvallinen seurakunta -dokumentti listaa mm. kalliokiipeily tai -laskeutuminen, kanoottiretket ja ratsastus. Itse lisäisin ainakin maastopyöräilyn.
Henkilöstön määrästä tulee tehdä seurakunnassa päätös (kirkkoneuvosto/seurakuntaneuvosto). Rippikoulusuunnitelmassa Suuri ihme (RKS2017) suositellaan, että jokaista alkavaa kymmentä nuorta kohden, mukaan lukien isoset, rippikoulussa on kokoaikaisesti läsnä vähintään yksi aikuinen ohjaaja. Tämä on hyvä perussääntö. Lue lisää dokumentin luvusta 2.4.2.
Kaiken kaikkiaan Turvallinen seurakunta -dokumentti on laaja kuvaus kaikesta seurakuntaelämää koskettavasta toiminnasta elintarviketurvallisuudesta uimavalvontaan. Verrattuna aikaisempaan uutta ajattelua edellyttää vaatimus kaikentasoisen turvallisuuden huomioimisesta. Jos aiemmin on keskitytty fyysiseen turvallisuuteen, on nyt otettava aivan uudella tavalla huomioon mm. etniseen taustaan, sukupuoleen ja hengelliseen turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Dokumentista löytyy toimintamalleja eri tilanteisiin ja runsaasti linkkejä säädöksiin ja lisäohjeisiin. Oleellista on, että paikallisesti arvioidaan tapahtumat ja tilaisuudet sekä niihin sisältyvät riskit. Pelottelu ja ylilyönnit eivät ole osa arviointia eivätkä turvallisen seurakunnan toimintaa.