Terveisiä kirkolliskokouksesta! Sain olla mukana Espoon hiippakunnan pappisedustajana kirkolliskokousvisiitillä toukokuun 2022 kevätistunnossa, sillä tuurasin varaedustajana varsinaista pappisedustaja Päivi Linnoista.
Viikko oli mielenkiintoinen ja hyvin täysi. Työskentelen arkityössäni Vantaan seurakuntayhtymän viestintäpäällikkönä, ja kirkon valtakunnallinen hallinto, talous ja strateginen työ toi kirkolliskokousviikon myötä työhöni virkistävän tuulahduksen – vaikkakin käsiteltävät asiat ovat monimutkaisia ja hallinnollisesti kiemuraisia ja päivät istumisesta täysiä. Kun tulee mukaan kesken kauden, keskeinen pyrkimys on yrittää nähdä metsää puilta: miten tämä käsiteltävä asia liittyy seurakuntalaisiin ja heidän arkeensa? Parantaako se kirkkomme tilannetta tässä yhteiskunnassa ja viekö asia kirkon tehtävää oikeaan suuntaan? Monimutkaisten sanarimpsujen takana on hyviä aloitteita kirkon työn kehittämiseksi ja seurakuntien toiminnan parantamiseksi.
Päiviä rytmittää täysistunnot isossa salissa sekä valiokuntatyö pienemmissä työryhmissä. Iso sali lähettää aloitteita valiokuntiin käsittelyyn ja valiokunnat palauttavat mietintöjä täysistunnolle. Isossa salissa on käsitelty mm. kirkon keskusrahaston toimintakertomusta ja tilinpäätöstä, toiminnan tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelman laatimista ja kirkon päätösten ympäristövaikutusten arviointia. Vilkasta keskustelua käytiin muun muassa siitä, pitäisikö mahdolliseen toiminnan tasa-arvo ja yhdenvertaisuussuunnitelmaan sisällyttää seurakuntien uskonnonharjoitus vai ei? Onnistuivatko kirkkohallituksen tuta-neuvottelut vai ei? (onnistuivat ja saivat kiitosta). Lisäksi salissa puhutti perustevaliokunnan mietintö ” Pyyntö piispainkokoukselle valmistella esitys kirkolliskokoukselle samaa sukupuolta olevien parien vihkimisestä ja siunaamisesta”. Mietinnön päätösehdotuksista äänestettiin ja mietintö jatkoi matkaansa piispojen pohdittavaksi.
Itse sain olla mukana käsikirjavaliokunnassa, jossa tämän viikon pohdinnoissa oli aloite monimuotoisen spiritualiteettimateriaalin kokoamisesta. Aloite oli iloinen löytö ohjelmassa. Aloite kertoo hyvin siitä ilmiöstä, jossa ihmiset tänä päivänä elävät. Varsinkin nuorempien sukupolvien, mutta myös työikäisten hengellisyys on haurasta, se on piilossa ja suuressa kuvassa, siltoja kirkon elämän ja ihmisten arjen hengellisyyden välillä on harvassa, jos niitä lainkaan on olemassa. Hengellisyyttä myös näissä kirkon jäsenryhmissä on. Tutkimuksista tiedämme, että arjessa elävä hengellisyys on totta ja elävää, se on hyvin omaehtoista ja ei useinkaan tarkoita ihmisten arjessa perinteiseen toimintaan osallistumista. Sielua haluttaisiin hoitaa, jos me kirkkona tarjoaisimme siihen enemmän mahdollisuuksia sellaisilla tavoilla, jotka sopivat arkiseen rytmiin ja kaipuuseen elämän syvemmästä merkityksellisyydestä ja pyhän kosketuksesta. Toivon onnea tämän aloitteen etenemiselle, koska hiljaisuuden ja hyvän hoitavan hengellisyyden anti arkeen voi olla merkittävä voimavara.
Meri-Anna Paloniemi (ent. Hintsala) Viestintäpäällikkö, pappi, TT