Paastonaikaa on kohta viikko takana. Luterilaisessa kirkossa Suomessa on viime vuosian haettu erilaisia näkökulmia paastoon. On Ekopaasto-kampanjaa (tänä vuonna kiinnitetään huomiota vaatteiden kierrätykseen, tärkeä eikä ihan helppo homma), paastokalenteria, toisenlaista paastoa, somepaastoa, ruokavaliota ja vegaanihaastetta. Nykyään yhdistetään usein vastuu luomakunnasta paastoon, etsitään kohtuullisuutta ja luovutaan turhasta. Stressaantuneet ja kiireiset puolestaan hakevat pysähtymistä ja rauhallisempaa elämänrytmiä. Paastonaika tarjoaa hyvän mahdollisuuden oman elämän pohdintaan ja arviointiin. Mihin aikani kuluu? Onko arjessani kaikki tasapainossa? Tarvitsenko kaikkea sitä, mitä kuvittelen tarvitsevani? Elänkö arvojeni mukaan? Tärkeitä kysymyksiä, joita ihmisen on syytä pohtia, on paastonaika tai ei.
Kysymys kuuluukin, onko näissä kysymyksissä koko paasto ja paaston syvin sisältö.
Avilan Teresa sanoo rukouksesta: ”Aivan kuin kasvit tarvitsevat vettä kasvaakseen, rukouksen tarkoitus on, että me voisimme kukoistaa.” Rukous on elämämme kukkia varten. Rukous on hengellistä kasvua varten, ei Jumalan iloksi tai hänen tyydyttämisekseen. Avilan Teresan ajatusta voi soveltaa myös paastoon. Kristitty ei paastoa tyydyttääkseen Jumalaa, vaan kasvaakseen kristittynä, syventääkseen jumalasuhdettaan. Turhaa raivataan paastonaikana pois sen takia, että voidaan olla lähempänä Jumalaa, Jumalan kanssa, rukouksessa, raamatunluvussa ja elämän keskellä. Kiireen, touhun ja hosumisen keskellä ei kuule omaa ääntään, saati sitten Jumalan. Paastossa ei lopulta olekaan kysymys siitä, mitä minä haluan tai tarvitsen, vaan siitä, että Jumala puhuu kaipaukseni kautta. Paasto on tilaisuus kuunnella Jumalan ääntä, kuulla ja vastata Jumalan kutsuun. Jumalan kutsu ei välttämättä lähetä hiljaisuuteen, rauhallisuuteen ja seesteisyyteen, vaan keskelle maailman melskettä, hätää, sortoa ja surua. Jumala yhtä aikaa kutsuu yhä läheisempään yhteyteen kanssaan ja lähettää yhä syvemmälle tähän maailmaan viemään eteenpäin hyvää sanomaa, uskoa, toivoa ja rakkautta.
Jesajan kirjassa (Jes 58: 6-8) sanotaan paastosta näin:
Toisenlaista paastoa minä odotan:
että vapautat syyttömät kahleista,
irrotat ikeen hihnat
ja vapautat sorretut,
että murskaat kaikki ikeet,
murrat leipää nälkäiselle,
avaat kotisi kodittomalle,
vaatetat alastoman, kun hänet näet,
etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.
Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi
ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen.
Siunattua paastomatkaa!