Espoon hiippakunnan blogissa seurataan elämää seurakuntien työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kirjoitusten kautta.
Viime viikkojen uutiset Afganistanista ovat olleet pysäyttäviä. Erityisesti naisten ja lasten kohtalo pelottaa ja ahdistaa. Mielessä pyörii vain ajatus, miten jotkut voivat kohdella toisia ihmisiä niin julmasti. Miksi ihmisiä tapetaan niin järjettömästi? Tarkemmin ajateltuna ei tarvitse mennä Keski-Aasiaan asti. Liian usein lööppien otsikot huutavat vanhemmista, jotka ovat tappaneet lapsensa, tai koulukiusaamisen uhrista, jonka elämä on päättynyt. Naapurit ja tuttavat kauhistelevat: ”Enpä olisi koskaan siitä ihmisestä uskonut, vaikutti ihan tavalliselta”. Kauhealta tuntuu minustakin ja mieli tekisi auttaa kaikkia kärsiviä, jos vain jotenkin osaisin.
Miksi jotkut ihmiset ovat niin pahoja? Kun pohdin tätä asiaa, tuli mieleeni yksi yö vuosia sitten, jolloin pieni vauvani huusi taukoamatta ja olin aivan uupunut. Tuon yön ajatusten kertaaminen järkyttää minua vieläkin. En onneksi satuttanut vauvaani silloin ja sain apua. Mutta ymmärrän niitä tilanteita, joissa kamelin selkään tipahtaa yksi korsi liikaa ja pahuus pääsee valloilleen.
Kelataanpa elämää vielä hieman taaksepäin. Ikävästi tulee mieleen vuodet koulukiusattuna. Monta tuskaista vuotta. Tarkemmin ajateltuna en silti ollut aina vain uhri. En kohdellut aina luokkatovereita itsekään kovin hyvin. Isossa joukossa kiusaaminen tapahtui kollektiivisesti – enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Mutta mukana olin minäkin.
Olisi mahtavaa todeta, että nyt olen vihdoin oppinut läksyni ja enää en kohtele ketään huonosti. Pieni katsaus viime päivien ajatuksiin paljastaa valitettavasti, että pahuus on minussa edelleen. Miten helppoa onkaan toisen ihmisen selän takana puhua pahaa. Myös oman edun ajaminen on useimmiten kiinnostavampaa kuin toisen ihmisen hyväksi toimiminen.
Jeesus tunsi ihmiset. Hän totesi: ”jokainen, joka on vihoissaan veljelleen, on ansainnut oikeuden tuomion. Samoin jokainen, joka sanoo veljelleen: ’Senkin hölmö’, on ansainnut Suuren neuvoston tuomion, ja se, joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.” (Matt. 5:22)
Kuinka ihmeessä kukaan meistä voisi pelastua? Miten tästä pahuudesta on mahdollista päästä eroon?
Jeesus kuoli minun pahuuteni, sinun pahuutesi, lapsentappajan pahuuden, koulukiusaajan pahuuden ja Taliban-taistelijan pahuuden vuoksi. Hän kärsi meidän tuomiomme ristillä. Ja jokaiselle meistä Hän lupaa: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.” (Joh. 14:6) Jeesuksen ansiosta olemme Jumalan silmissä pyhiä ja voimme odottaa luottavaisin mielin Taivaan ihanuutta, jossa ei mitään pahaa enää ole.
Matka on kuitenkin vielä kesken. Tänään mietin, miten voisin auttaa lähimmäistäni. Kenen puolesta voisin rukoilla, kenelle antaa omastani, keneltä pyytää anteeksi? Mitä voisimme yhdessä tehdä toisten hyväksi?
Kirsi Nummi
Kirjoittaja on hiippakuntavaltuutettu ja kolmen lapsen äiti Leppävaarasta