Oletko ollut tilanteessa, jossa puhutaan kieltä, jota et ymmärrä?
Minä olen. Kahdenkeskisessä hetkessä päällimmäisenä tunteena on ollut jonkinlainen avuttomuus. Miten tulen ymmärretyksi? Yhteisöllisessä tilanteessa ensisijaisena kokemuksena on ollut ulkopuolisuus. Mistä ne nyt puhuvat?
Vierailin eräässä kansainvälisessä seurakunnassa, jossa en ymmärtänyt alkuperäiskielestä mitään. Etukäteen paikalle lupautunut ”tulkki” oli myötätuntoinen seurakuntalainen, mutta hänen englanninkielen opinnoistaan oli kulunut jo hyvä tovi. Kolmen vartin saarnan aikana hän käänsi minulle yhden lauseen: Now he is talking about Jesus. Ahaa, vastasin.
Yleinen kiinnostus kantoi jonkin aikaa. Uteliaisuus vähän pidemmälle. Sitten katosin omiin ajatuksiini. Lopuksi laskin katossa olevien lamppujen määrää. Niitä oli 37.
Jumalanpalveluksessa koin hyväntahtoisuutta ja jonkinasteista yhteenkuuluvuutta, mutta se ei tuntunut todelliselta osallisuudelta. En voinut liittyä koko persoonallani ympärilläni olevaan yhteisöön: kertoa juttuja, luoda yhteyttä tai nauraa yhdessä.
Monikieliseen seurakuntaelämään on panostettu monessa seurakunnassa jo usean vuoden ajan. Silti siihen pitäisi satsata entistä enemmän, sillä vieraskielisten määrä on kasvanut hurjalla tahdilla. Vieraskielisillä tarkoitetaan heitä, jotka puhuvat äidinkielenään jotain muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea. Vuonna 2000 vieraskielisiä oli Suomessa hieman alle 100 000. Tänään vähän alle 400 000. Espoon kansainvälisin alue on Suvela, missä asukkaista lähes 40 prosenttia on vieraskielisiä.
Kun yksi tai kaksi heistä tulee ensi keskiviikkona perhekerhoon, lauantaina nuorteniltaan tai sunnuntaina jumalanpalvelukseen niin miten heidät huomioidaan? Miten mahdollistetaan osallisuus? Jaa parhaat käytännöt ja oivallukset hiippakunnan Facebook-sivulla.
Tämän jälkeen näin suuren kansanjoukon, niin suuren, ettei kukaan kyennyt sitä laskemaan. Siinä oli ihmisiä kaikista maista, kaikista kansoista ja heimoista, ja he puhuivat kaikkia kieliä. (Ilm. 7:9)