Tilastoja tutkimalla löytää mielenkiintoisia asioita ja ilmiöitä. www.kirkontilastot.fi -sivuilta löytyy tieto, että Espoon hiippakunnan seurakunnissa oli viime vuoden lopulla yhteensä 1463 palvelussuhdetta. Kirkontilastot -sivuston mukaan esimerkiksi lapsityöntekijöitä oli 237, kirkkomuusikoita 73, seurakuntapapistoa 199, hallinto- ja toimistotyöntekijöitä 217 sekä kiinteistö- ja kirkonpalvelustyöntekijöitä 300. Löytyypä tilastosta sarake ”muut työntekijät”, joita löytyy 6. Keitä he ovat? Keski-iältään ”nuorin” työntekijäryhmä on nuorisotyöntekijät 40,4 vuotta ja ”iäkkäin” sairaalasielunhoitajat 53,6 vuotta. Naisia on enemmistö: 1089 – 374. Miehiä on naisia enemmän vain yhdessä työntekijäryhmässä.
On arvioitu, että tulevaisuudessa muuttoliike suuntautuu muutamiin kasvukeskuksiin, joissa osaavaa työvoimaa tulee olemaan tarjolla. Espoon hiippakunnan seurakunnilla on siksi tulevia rekrytointeja ajatellen etunaan maantieteellinen sijainti. Silti jo nyt on nähtävissä, että joidenkin ammattiryhmien rekrytoinnissa on haasteita. Tehtäviin ei ole hakijoita. Toisiin tehtäviin hakijoita on vielä runsaasti, mutta entäpä muutaman vuoden kuluttua?
Kirkon virkoihin valmistavien koulutusohjelmien vetovoimaisuus on laskenut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Tämä koskee erityisesti nuoria. Viidessä vuodessa esimerkiksi teologiharjoittelun suorittaneiden määrä on koko maassa pudonnut lähes puoleen aikaisemmasta.
Eri kirkon alan opiskelijat ovat pohtineen työtä kirkossa ja erityisesti millaista työtä he haluaisivat tehdä. Monella on tähtäimessään erilaiset koordinaatio- tai selektiivitehtävät. Seurakuntatyö ei näytä houkuttelevalta?
Erityisesti teologiharjoittelijoiden profiili on myös muuttunut siten, että kasvava osuus opiskelijoista on ns. alanvaihtajia. On erinomaista, että seurakuntien eri tehtäviin saadaan sellaisia henkilöitä, jotka ovat tehneet jo yhden uran ja heillä on vaikkapa talouden osaamista. Tämän rinnalla sellainen kehitys, jossa uusien nuorten työntekijöiden osuus kutistuu pieneksi ei sen sijaan ole toivottavaa. Molempia tarvitaan. Sekä ikää ja kokemusta että nuoruutta ja intoa.
Tulevaisuudessa kirkossa työskentelee vähemmän ihmisiä. Vuonna 2005 Suomen ev.lut. kirkossa henkilötyövuosien määrä oli 15.361. On arvioitu, että jos tulevaisuudessa henkilöstön määrä vähenee vuodessa noin yhden prosentin, niin vuonna 2060 henkilötyövuosia on hieman alle 9.000. Kyse on skenaariosta, mutta varmaa on, että ainakaan työntekijämäärä ei kasva. Tämä ei saa johtaa siihen, että nuoria ei kutsuttaisi ja houkuteltaisi kirkon töihin. Muistan kuinka vuonna 2010 ystävyyshiippakuntamme Edinburghin silloinen piispa Brian katseli Tapiolan kirkkoon kokoontunutta hiippakunnan papistoa ja iloitsi siitä, että papistossa ”you have many young people”.
Ison marketin kauppias oli tuskaillut työvoimapulaa ja puuskahtanut joutuvansa nykyään ”rekrytoimaan jokaisen, jolla pulssi tuntuu”. Tämä ei toivottavasti ole se tilanne, jonka edessä seurakunnat tulevaisuudessa ovat. Mietin erityisesti heitä, jotka ajelivat penkkaripäivänä kuorma-auton lavalla ympäri kaupunkia karkkeja heitellen. Miten saisimme poimittua tuosta joukosta kirkon töihin parhaimmat ja innokkaimmat. Miten kirkko houkuttelisi työhön heitä, jotka pohtivat tulevaisuuttaan ja ammattiaan?
Mistä lisää uusia pelaajia? Kutsu! Rohkaise! Sytytä kipinä! Tarjoa esimerkiksi TET (työelämään tutustuminen) paikka kasiluokkalaiselle. Siitä se lähtee! Kutsu: vapaaehtoiseksi, kuoroon, isoseksi, yhteisvastuukerääjäksi, kirkon töihin, Jeesuksen jengin pelaajaksi…