Kirkolliskokous teki marraskuussa 2019 päätöksen, jolla Kirkkojärjestykseen lisättiin pykälä: ”Esityksen keskeisin konkreettinen tavoite on velvoittaa seurakunnat perustamaan nuorten vaikuttajaryhmiä paikallisesti tarkoituksenmukaisella tavalla.” (Lakivaliokunnan mietintö 1/2019) Säädöksen voimaantulo sidottiin uuden Kirkkolain voimaantuloon, joten säädös ei ole vielä ”pykälänä” velvoittava, mutta asiaa on syytä silti edistää.
Kirkolliskokouksen päätöksen perustana on Kirkolliskokouksen lakivaliokunnan mietintö (Kirkkohallituksen esityksen pohjalta), jonka lukemalla saa hyvän käsityksen vaikuttajaryhmien tehtävästä ja luonteesta. Oleellista ei ole se, että perustetaan hallinnollinen elin. Pyrkimyksenä on tarjota monipuolinen kanava, joka mahdollistaa paikallisesti monitahoisen vuorovaikutuksen ja vaikutusmahdollisuuden. Toteuttamistapaa ei määritellä tarkasti, vaan ”keskeistä on seurakunnan päättäjien, työntekijöiden ja nuorten yhteinen osallistava prosessi, jossa nuorten omat ajatukset ja toiveet tulevat huomioon otetuksi.” Tavoitteena on perustaa ”nuorten vaikuttajaryhmiä paikallisesti tarkoituksenmukaisella tavalla.” Toteutustapa voi vaihdella vaikuttajaryhmän koon, tapaamisten määrään ja rytmittämisen sekä toimikauden pituuden suhteen.
Tein viime vuoden lopulla kyselyn hiippakunnan seurakuntiin siitä, onko seurakunnassa nuorten parlamentti, nuorten hallitus, vaikuttajaryhmä, toimintaryhmä tms. Saamieni vastausten perusteella tilanne näyttää siltä, että kolmasosassa seurakunnista toimii jo nyt nuorten (vaikuttaja)ryhmä. Kolmasosassa asiaa on valmisteltu tai nuorten vaikuttajaryhmä on joskus toiminut, mutta syystä tai toisesta ”se on nyt vähän telakalla”. Kolmasosa seurakunnista ei asiaa ole valmisteltu.
On ehdotettu, että hiippakuntaan tulisi perustaa yksi yhteinen vaikuttajaryhmä. Velvoite perustaa vaikuttajaryhmiä kuitattaisiin näin kätevästi. Kun mietintöä lukee ajatuksella, niin tämä ei ole mahdollista, sillä ajatuksena ei ensisijassa ole perustaa hiippakunnallista nuorten hallintoelintä. Lakivaliokunnan mietinnössä sanotaan: ”… kirkkohallitus suosittelee hiippakunnille, että ne järjestäisivät vähintään kerran vuodessa nuorten vaikuttajaryhmien ja nuorten luottamushenkilöiden tapaamisen… Kutsuttujen nuorten lukumäärä ja edustuksellisuus päätettäisiin paikallisesti ja alueellisesti.” Ensin täytyy olla olemassa paikallisia nuorten vaikuttajaryhmiä, joista nuoria voidaan kutsua hiippakunnalliseen ryhmään. Mitä asioita tällainen ryhmä käsittelisi ja miten asiat kytkeytyisivät paikallisiin kysymyksiin – seurakuntaelämämään? Sen sijaan, että nuorille perustettaisiin oma ja erillinen hiippakunnallinen ”vaikuttamisyksikkö”, voisi olla tarkoituksenmukaisempaa kytkeä se johonkin jo olemassa olevaan rakenteeseen – vaikkapa hiippakuntafoorumiin. Mitä ajattelet tästä?
Ketkä lopulta tarvitsevat vaikuttajaryhmiä: nuoret, työntekijät vai luottamushenkilöt? Eikö lopulta seurakunta tarvitse sellaista? Mitä lopulta tavoitellaan? Mitä nuorten vaikuttajaryhmien toiminnalla halutaan vahvistaa? Osallisuutta, vaikuttamista, rakenteita, kiinnittymistä seurakunnan hallintoon vai jotain muuta? Kiinnostaako koko asia? Vaikka ajatus ensikuulemalta kuulostaa tekniseltä ja ehkä jopa puisevalta, niin vaikuttajaryhmässä on paljon mahdollisuuksia ja potentiaalia, jota ei kannata jättää hyödyntämättä. Asia ei saa jäädä lähtötelineisiin sen takia, että syystä tai toisesta nähdä sitä ei pidetä tärkeänä tai ryhmien käynnistäminen vaatii vaivannäköä.
Mitä pitäisi tehdä? Pitäisikö asiaa kysyä, ilman asenteellisuutta, nuorilta?