”Miten ihmeessä aiemmat sukupolvet ovat ehtineet mankeloimaan lakanoita, kun itse en kerkeä edes tyhjentämään astianpesukonetta.”
Tämä twiitti ilmestyi muutama päivä sitten Twitter-virtaani. Kirjoittaja oli minulle tuntematon nuori aikuinen. Twitter on siitä mielenkiintoinen keskustelu- ja uutiskanava, että sen kautta on mahdollista twiitata maksimissaan 280 merkkiä sisältäviä viestejä. Näin ollen käyttäjien pitää panostaa tiivistämiseen. Sen seurauksena viestin ydinajatus tulee näkyväksi, mutta samalla jää tilaa tulkinnoille ja jatkokysymyksille.
Jäin kyselemään. Miksi hän ei kerkeä tyhjentämään astianpesukonetta? Onko kyse arjenhallinnan puutteesta? Vai onko hänellä jollakin elämänalueella jokin kaaostila päällä? Mistä hänelle on syntynyt ajatus siitä, että aikaisemmilla sukupolvilla on ollut enemmän luppoaikaa?
Twiitin lähtökohta on joka tapauksessa ylisukupolvinen. Taustalla näyttäisi olevan ajatus siitä, että joskus oli kiireettömämpää. Joku on kuunnellut C-kasetilta Eino Grönin Kuiskettasi Kaipaan Mariu ja pidellyt kaikessa rauhassa lakanaa kahdella kädellä. Kone oli apuna, ihminen kontrollissa.
Twiitin jälkiosassa kirjoittaja kuvaa omaa elämänkokemustaan niin tiivistahtiseksi, ettei siihen mahdu enää edes astianpesukoneen tyhjentämistä. Ja tarkalleen ottaen kyseessä on varsin pieni aikavaras. Luukku auki, astiat kaappiin, luukku kiinni. Kesto neljästä kuuteen minuuttiin.
Lisäksi twiitti kertoo jotain kiireen paikasta, sillä todennäköisesti kirjoittajan astianpesukone sijaitsee kotona. Olemme tottuneet siihen, että tutkimuksissa ja selvityksissä ruoditaan työelämän pakkotahtista rytmiä. Mutta tässä viestissä kiire ei ole enää jossain muualla vaan tulee näkyväksi juuri kodissa. Jos kotitöille ei ole enää aikaa niin miten käy rentoutumiselle tai palautumiselle? Yhdessäololle, kohtaamiselle tai rakastelulle?
Uskonnonpsykologian professori Owe Wikström (emeritus) on kuvannut kirjoissaan elämänrytmin muutosta. Hän toteaa kirjassaan Läsnäolon taito, että merkittävin 1900-lukua kuvaava sana on nopeus. Globalisaation myötä tavarat, ilmiöt ja aatteet alkoivat liikkumaan nopeammin ja rajattomammin kuin koskaan aiemmin. Tänään maailmanmarketissa ei ole aamua tai iltaa, arkea tai pyhää, sesonkia tai siestaa. Keskiössä on kasvun ja tehokkuuden ihanteet. Ne edellyttävät saatavuutta, liikkuvuutta ja tavoitettavuutta. Ja jossain tässä kaikessa työn ja vapaa-ajan väliset rajat limittyvät ja ohentuvat. Siinä voi käydä niin, ettei enää ehdi astianpesukonetta tyhjentämään.
Silloin ihminen kaipaa paikkaa, jossa levollisuus ja läsnäolo saavat koskettaa.
Teksti: Anssi Almgren