Rippikoulukauden intensiivijaksot, tutummin leirijaksot ja kaupunkipäivät, ovat edessä. Valmistautumisia tehdään sekä seurakunnissa että kodeissa. Mitä otetaan mukaan ja mitä jätetään pakkaamatta? Kännykän kohdalla mukaan vai ei-mukaan valintaa kovin moni edes miettii. Mitä älylaitteella rippikoulussa tehdään? Mihin sitä käytetään ja onko käyttö tavoitteiden suuntaista? Niin ja kenen tavoitteiden?
Mobiililaitteiden käyttöä ja hyödyntämistä rippikouluissa on opiskeltu ja kokemuksia on jaettu niin vertaisryhmissä kuin erilaisissa koulutuksissa. Älylaitteiden käyttö mietityttää ja tässä muutama ajatus tästä tematiikasta.
Mobiililaitteista on tullut monipuolisia arkipäivän käyttöteknologiaa, mutta niiden todellisesta hyödystä rippikoulukontekstissa on vähän tutkimustietoa. Erityisesti tämä koskee sitä, miten mobiililaitteet edistävät RKS2017:ssä painotettavaa yhteyden rakentumista. Miten älylaitteiden käytössä oli sellaista viisautta, joka palvelisi rippikoulun tavoitteita metatasolla? Laitteiden käyttö ei sellaisenaan tee autuaaksi – luo ja syvennä ryhmän keskinäistä yhteyttä. Pikemminkin päinvastoin. Älylaite mahdollistaa yhteydenpidon ”ulkomaailmaan” ja saattaa siten hidastaa liittymistä omaan rippikouluryhmään. Mikä on lisäarvo, jonka laitteet tuovat? Onko niin, että nuoret haluavat pitää älylaitteen käytön ja siihen ladattavan sisällön täysin omassa hallinnassaan? Mobiililaitteet ja niiden käyttö koetaan vahvasti henkilökohtaiseksi, koska älylaitteet mahdollistavat privaatin yhteydenpidon omiin ystäviin ja omiin intressiryhmiin. Oman älylaitteen käyttö ja hyödyntäminen rippikoulun opetustilanteessa koetaan vieraaksi. Tullaan väärälle ”reviirille”.
Uudessa rippikoulusuunnitelmassa yhteys on yksi keskeinen tavoitesuunta. ”Turvallisuus ja luottamus kietoutuvat yhteen. Näihin kietoutuvat edelleen myös ilon ja yhteyden kokemus. Rippikouluryhmä on koolla oleva seurakunta. Parhaimmillaan se on turvallisuuden, luottamuksen, ilon ja yhteyden yhteisö. Nuoret saavat kokea yhteyttä Jumalaan ja toisiinsa, he iloitsevat yhdessäolostaan ja voimaantuvat siitä.” (RKS2017 s. 29) Jos mobiililaitteiden käyttö ei rakenna tai vahvista rippikouluryhmän keskinäistä yhteyden kokemusta tai tue merkittävällä tavalla oppimista, on vaikea perustella älylaitteiden käyttöä rippikoulussa ainakaan laajassa mitassa. Siksi mobiililaitteiden käyttöön suhtautuminen on rippikoulutyötä tekevien keskuudessa ambivalenttia.
Britanniassa on tutkittu mobiililaitteiden käytön rajoittamista koulussa. Tutkimus tehtiin neljässä eri kaupungissa. Niissä kouluissa, joissa oli rajoitettu mobiililaitteiden käyttöä, oppilaitten oppimistulokset paranivat. Hyvin tiivistetysti sanottuna tutkimuksen suuri löytö oli, että aiemmin heikosti tehtävistä suoriutuneiden oppimistulokset paranivat hieman yli 14%. Lahjakkaiden oppilaiden oppimistuloksissa ei nähty merkittäviä muutoksia. (Beland, Murphy 2015 – verkkojulkaisu). Belandin ja Murphyn koulumaailmassa tekemä tutkimus viittaa siihen, että älylaitteiden käytön rajoittaminen parantaa oppimistuloksia erityisesti niissä tapauksissa, joissa lapsella tai nuorella on haasteita oppimisesta tai keskittymisessä. Eveliina Ojala on puolestaan tehnyt kriittisiä havaintoja koskien älylaitteiden hyödyntämistä rippikoulussa. Jos laitteiden käyttö ei lisää yhteyden kokemusta, eikä niiden hyödyntäminen tuo lisäarvoa rippikoulukokemukseen, vaan älylaitteille on annettu välineellinen tehtävä esimerkiksi korvata muistivihko ja kynä, niin tämä johtaa kysymään, sitä miten ja missä tilanteissa älylaitteita on ylipäätään mielekästä käyttää? Käytetäänkö mobiililaitteita rippikoulussa vain niiden itsensä takia? Oppimisen kannalta voisi olla hyödyllisempää, ainakin jossain määrin, rajoittaa mobiililaitteiden käyttöä.
Rippikouluikäinen sukupolvi eroaa aikaisemmista sukupolvista siinä, että heillä ei ole kokemusta maailmasta ilman sosiaalista mediaa ja mobiililaitteita. Tämä ns. Z-sukupolvi viettää joidenkin tutkimusten mukaan median äärellä aikaa enemmän kuin minkään muun aktiviteetin. ”Zetojen” ajankäytöstä, erityisesti sosiaalisen median alustoilla, ovat huolissaan sekä heidän vanhempansa että kasvattajat. Jos päädytään rajoittamaan älylaitteiden käyttöä rippikoulussa, tarkoituksenmukaisuuden tai oppimistulosten takia, perustelut ja käytännöt tulee tutkia tarkoin ennen toimenpiteisiin ryhtymistä. Rippikouluun tulevat nuoret edustavat sukupolvea, jolle mobiililaitteiden käyttö on osa päivittäistä eri elämänalueisiin kytkeytyvää toimintaa. Rippikouluun osallistumisen motivaatiota varmasti laskee se, jos laitteilla operoimista kohtuuttomasti ja perusteetta rajoitetaan. Tämä puolestaan voi pitkällä tähtäimellä johtaa rippikoulun marginalisoitumiseen.
Tekniikan maailmassa oli mielenkiintoinen artikkeli, johon oli haastateltu psykologian tohtori Mona Moisalaa, joka on tutkinut väitöskirjassaan sitä, miten jatkuva monisuorittaminen ja pelaaminen olivat yhteydessä nuorten ja aikuisten aivojen toimintaan. Monisuorittamisella oli yhteys häiriöherkkyyteen. Erityisen mielenkiintoinen oli hänen toteamuksensa, että: ”teinillä ulkopuolisuuden tunne aktivoi erityisesti samoja aivoalueita kuin kivun kokemus. Heillä on jatkuva pelko siitä, että he jäävät paitsi tärkeästä keskustelusta. Somessa roikkuminen on teinille tärkeää, palkitsevaa ja stressaavaa.” Jos FOMO (Fear of missing out) termi ei ole vielä tuttu, niin viimeistään nyt siitä kannattaa etsiä lisää tietoa.
Erityisesti yhteyttä vahvistavat älylaitteiden käyttöön liittyvät kokeilut on tärkeää saada yhteiseen jakoon. Näin voidaan löytää ratkaisuja laitteiden tavoitteelliseen hyödyntämiseen. Miten teillä toimitaan?