Espoon hiippakunnan blogin kirjoittajakunta laajenee. Seuraamme blogissa hiippakunnan elämää seurakuntien työntekijöiden ja luottamushenkilöiden kirjoitusten kautta. Hiippakuntavaltuuston pappisjäsen ja Suomen Raamattuopiston Metropolialueen johtaja Juha Vähäsarja kirjoittaa evankeliumin välittämisestä ja erilaisista Sanan välittäjistä.
Mitä on evankeliumin välittäminen?
Käytännössä ehkä jotakin tällaista:
”Olen onnellinen enkä tahtoisi laakson likaisuuteen
täältä vuoreltani ollenkaan enää laskeutua.
Mutta kun nousen, soivat Madonna del Sasson
kellot sumun keskeltä jälleen kuin kutsu,
ja minä sanon:
Jumala, sinne minä sittenkin sumun keskelle menen.
Menen ihmisten kaupunkiin,
menen kaukaisiin ihmisten kyliin
ja sanon niille toisille tuskassa oleville:
Tulkaa Jumalan syliin!”
(Erkki Leminen, Vuoren syli)
Sisällöltään, syvimmältään, ehkä jotakin tällaista:
Kristillinen, tavoittava puhe on evankeliumin esillä pitämistä, tarjolla pitämistä, huulille laittamista, niin että janoinen saa virvottua armosta. Kirkon sanoman oleellisin ja tärkein asia on sen ydinsisältö: ”Katso Jumalan Karitsa, joka otti pois maailman synnin – sinun syntisi.” Kirkon sanoma antaa vastauksen elämän tarkoituksen, kuoleman kohtaamiseen ja siihen, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen.
Erilaisia sanan viejiä
Kristityt ovat pelottavia, koska he ovat kuin yhdestä puusta veistettyä. He ajattelevat samalla tavalla, käyttäytyvät samalla tavalla ja pukeutuvat samalla tavalla. Naisilla on nuttura tiukalla ja miehet pukeutuvat mustiin. Kun selviää, että keskustelukumppani on kristitty, seuraa hiljaisuus. Eikä syy ole aina näissä ihmisissä. Me kristityt voimme – hyvääkin tarkoittaen – olla toisten persoonaa kunnioittamattomia ja tylyjä. Kiristettyjä enemmän kuin kristittyjä.
Kuitenkaan kristityt eivät ole koskaan olleet yhdestä puusta veistettyjä. Eivät samasta sosiaalisesta luokasta, eivät samalla tavalla ajattelevia saati persoonaltaan samanlaisia. Jo Jeesuksen opetuslapsivalinnat osoittavat tämän. Joukossa oli epäilevä Tuomas, joka uskoi, kun näki, kansanpetturi veronkerääjä Matteus ja aikansa sissi Simon Kiivailija, joka mielellään laittoi tikarinsa sellaisen miehen kylkeen, kuin Matteus. Joukkoon kuului kalastaja Pietari ja oppinut Paavali, ”Ukkosen jylinän pojat” Jaakob ja Johannes. Oli myös hiljainen Andreas, Jeesuksen esittelijä, yhden kutsuja. Joukko oli tarkoituksella heterogeeninen. Jeesus osoitti olevansa kaikenlaisten ihmisten Vapahtaja.
Perusvaikeus evankeliumin välittämiselle on se, että puhe Jeesuksen rististä on maailmalle hulluutta. Samoin ihmisen ulkopuolelta tulevan rakkaus- ja totuuskäsityksen hyväksyminen, sillä jokaisen oma totuus löytyy katsojan silmästä, siihen ei ole muilla sanomista.
Me voimme vain pitää esillä sanaa, mahdollisimman lähellä ihmistä ja ollen samalla mahdollisimman vähän esteenä sen vastaanottamiselle. Pyhä henki synnyttää uskon missä ja milloin tahtoo. Tavoittavan työn lähtökohta on hyvä: olet kastettu, oletko saanut elää tästä kasteessa saadusta lahjasta?
Mediamaailmasta opittua
Sain kymmenen vuotta tehdä kristillistä radio-ohjelmasarjaa, jota valmisteltiin toisessa kädessä päivän lehdet ja toisessa Raamattu ja katekismus. Musiikki oli rock-kanavan formaattiin sopivaa. Haastettiin haastateltavia kysymyksillä, joita kuulijoiden päässä liikkui. Jos haluttiin kertoa, että Jumala rakastaa jokaista ihmistä, lähdettiin liikkeelle kysymyksellä: ”Kuinka voit väittää, että Jumala on rakkaus, kun lapset kuolevat nälkään ja tsunami pyyhkii ihmisillä rantoja?” – Etsittiin kuulijoiden kanssa yhteinen pohja, mutta tuotiin siihen myös evankeliumin sanoma.
New Yorkissa radiotoimittaja aloitti aina aamulähetykset juttelemalla edellisen illan saippuaoopperasta, jota tiesi kuulijoittensa katselevan. Sitten hän toi taitavasti esiin sen, että kristillisellä sanomalla on jotakin järkevää sanottavaa tähän arjen elämään.
Apostoli Paavalin puhe Ateenan Areiopagilla on malliesimerkki tavoittavasta puheesta. Apostolien teoissa (luku 17) kuvataan, kuinka Paavali joutui kuohuksiin nähtyään joka puolella kaupunkia epäjumalankuvia. Menikö Paavali ja iski ne maahan ja nuhteli kaikki kaduilla ja toreilla? Paavali astuu keskelle Areiopagia ja alkaa puhua. Epäjumalien palveluksesta herneen nenäänsä vetänyt mies lähestyy kuulijoitaan kunnioituksella: ”Ateenalaiset! Kaikesta näkee, että te tarkoin pidätte huolta jumalien palvonnasta.” Paavali löytää yhteisen pohjan ja liikkuu siitä Jumalan olemukseen siteeraten kreikkalaisten hyvin tuntemaa runoilija Aratosta ja hänen teostaan ”Fainomena”. Kiinnostus herää ja Paavali kertoo Jeesuksesta.
Aidosti ihmisiä, avoimesti kristittyjä
Aikoinaan BBC:n uskonnollisten ohjelmien päällikkönä toiminut David Winter piti unohtumattomia luentoja. Hän haastoi ottamaan vakavasti kristillistä sanomaa välitettäessä:
- Sanoma kohtaa aina persoonallisen ihmisen, se on viestiä yhdeltä ihmiseltä toiselle. Miten silloin puhutaan, miten käyttäydytään?
- Jos joku meitä kuuntelee, hän tekee sen vapaaehtoisesti. Hän on vieras, miten vierasta kohdellaan?
- Mediasta ihmiset eivät hae hienoa tekniikkaa tai uskomattomia visuaalisia maisemia tai ääniavaruuksia vaan he etsivät
lämpöä
huumoria
vilpittömyyttä
yllätysmomenttia
Jos ottaisimme nämä lähtökohdat huomioon, peittelemättä kristillisen uskon upeaa sanomaa, niin voisimmeko löytää tien lähellä ihmistä myös tänään?
Juha Vähäsarja
Espoon hiippakunnan hiippakuntavaltuuston pappisjäsen
Kuva Bixabay